Kehitysvammaiset retkellä Partaharjussa.

KEHITYSVAMMAISTEN KEVÄTRETKI

Reipas 50 hengen joukko Suonenjoen Kehitysvammaisten tuen jäseniä ohjaajineen teki toukokuun lopulla retken Pieksämäelle, Partaharjulle. Aamu valkeni sateisena, mutta se ei lähtijöiden intoa lannistanut, olihan odotettavissa ennakolta saadun retkikirjeen mukaan virikerikas päivä Partaharjun toimintakeskuksen kauniissa maisemissa. 

Saavuttuamme perille oli Vaalijalan pappi Rauni Tarvonen valmistellut meille ensimmäiseksi toimintahetkeksi selkokielisen messun, joka kovan sateen vuoksi oli siirretty toimintakeskuksen sisätiloihin, viihtyisään saliin. Messun teksti käsitteli edellisen rukoussunnuntain teemaa ja pääsimme myös toiminnallisesti mukaan viittomalla mm. virren ”Rukous on silta luokse Jumalan”. 

Messun jälkeen jakauduimme kahdeksaan pikkuryhmään ja leikimme liikuntasalissa Luonto-Kim-leikkiä. Pikkuryhmä kerrallaan saimme katsoa ruudukolle aseteltuja yhdeksää luontoaiheista esinettä minuutin ajan, ja sen jälkeen pikkuryhmät poistuivat rakentamaan vastaavat esineiden kuvien ruudukot. Tehtävä oli sopivan haasteellinen, ja kaikki ryhmät pääsivät pisteille.

Maittavan lounaan jälkeen oli sadekin tauonnut, joten pääsimme tutustumaan läheiseen Ristikiven kirkkoon. Se olikin mielenkiintoinen, kiviseinäinen kirkko, josta puuttui katto. Rauni-pappi kertoi kirkkoon liittyvän tarinan, jonka keskeinen sisältö käsitteli kirkon alttarilla olevaa suurta kiveä. Se pinnalla oli luonnon muovaama risti. Kiven olivat aikoinaan löytäneet rippikoululaiset istuessaan kuuntelemassa metsässä papin sanoja ja raaputellessaan kiven päältä sammalta ja peitteitä. Äkäiset itikat ajoivat meidät pois ”metsäkirkosta” ja kävelyretkemme päätteeksi kokoonnuimme vielä pihalle leikkimään yhdessä. ”Jos sull` lysti on, niin kädet yhteen lyö” oli kaikille tuttu laululeikki, joten pihalla kaikui käsien läpse ja jalkojen tömistys ja hymyhuulin laulettu leikin loppu ”… sano  tottakai”! Arvuuttelimme myös Lasinallen syömien viiden centin kolikoiden lukumäärää ja monen arvaus meni lähelle, kunnes Markku arvasi oikein eli 220 kpl.

Loppukahvien jälkeen linja-automme olikin jo odottamassa ja autoon astuessa jokainen osallistuja sai palkinnoksi Kim-leikistä ja muistoksi päivästä kauniin kortin ja karamellin. Mukavan yhdessäolopäivän muisto mielessä matkasimme kukin omiin koteihimme. 

 

 

Kuva kehitysvammaisten kesäretkeltä Aholansaaresta. Retkeläiset kuvassa lautalle lähdössä.

AHOLANSAARI RETKIKOHTEENA SUONENJOKELAISILLA KEHITYSVAMMAISILLA

Koronasuositusten vuoksi jo kertaalleen kesäkuun alusta siirretty ja kovasti odotettu kehitysvammaisten retki toteutui vihdoin.  Retken mahdollistivat keväällä pidetyt arpajaiset, pienimuotinen kirpputoritoiminta, yksityiset lahjoitukset sekä Suonenjoen Herättäjäyhdistyksen paikallisosaston seuroissa keräämä kolehti.

Keskiviikkona 19.8 starttasi tilausbussi Väinölän palvelukodin pihalta mukanaan Väinölän asukkaita sekä kotona asuvia kehitysvammaisia, palveluohjaaja Mirjami Naumasen ja diakoni Sirkka Koposen johdolla, kohteena Aholansaari. Tuo paikka oli entuudestaan tuttu edellisten kesien Keva-leireiltä vain muutamille mukanaolijoille.

Bussin saavuttua Nilsiään ja Sääskiniemen laituriin oli aika astua Toivo-laivaan, josta 10 minuutin laivamatkan jälkeen innokas joukko siirtyi Saaren kodalle tutustuen sinne mennessä polun varrella olleisiin leirikirkkoon ja rippiriiheen. Lähtiessä mukaan otetut karjalanpiirakat kahvin kera maistuivatkin tulomatkan jälkeen hyvin.  Ennen lounasta aamupäivä vierähti tunnelmallisessa Paavon pirtissä, missä mukana ollut tuttu pappi Ismo Haapanen piti yhteisen messun.

Lounas nautittiin Saaren ravintola Hunajanpisarassa, ja seuraavana oli vuorossa Saaren toimitusjohtaja Anne Tuomaisen esittely Aholansaaresta ja sen historiasta.Niin Paavo Ruotsalaisen pirtti kuin Hyvämäen vanha ja korjattu pappilakin tulivat tutuiksi. Sää suosi, ja niinpä kakkukahvit voitiin nauttia em. pappilan verannalla. Ennen laivan lähtöä ehdittiin vielä kisata Sirkka Koposen järjestämässä musavisassa ja tehdä pieniä ostoksia Saaren kioskissa. Kaikki kiva loppuu aikanaan, ja niinpä Syvärijärvi  kutsui taas aalloille laivan kyytiin. Illansuussa palasi tyytyväinen retkijoukko takaisin mukanaan retkidiplomi ja muisto mukavasta yhdessäolopäivästä.

 

Mukana retkellä olivat Väinölän palvelukodin väki ja kotona asuvat kehitysvammaiset