Liikkuva seurakunta

Seurakunnat järjestävät erilaisia liikunnallisia tapahtumia mm. lenkkipiiriä, hiihtokirkkoja, sählykerhoja ja muita liikunnallisia tapahtumia. Tästä aiheesta kirjoittelin jo nuorena seurakuntapastorina ja olen huomannut, että liikunnalla on todella tärkeä paikka seurakunnissa. Meillä pidettiin viimeksi hiihtolomalla liikuntarippikoulua ja se oli todella antoisa. Aika ajoin on kuitenkin ihmetelty, onko se seurakunnan tehtävä järjestää liikuntaa. Itse liikunnallisena ihmisenä näen, että seurakunnissa on varsin perusteltua järjestää myös liikuntaa, kunhan muistamme seurakunnan perustehtävän. 

Kristinusko ei varsinaisesti ole vastustanut liikuntaa ja urheilua. Eikä Raamatustakaan löydy mitään sellaista, mistä kristitty voisi ajatella, että liikunta ja urheilu eivät sovi kristitylle. Raamattu kertoo liikunnasta ja urheilemisesta melko vähän. Vanha testamentti puhuu liikunnallisuuden muodoista, mutta niissä se ei varsinaisesti tarkoita urheilemista. Uudessa testamentissa urheilusta ja siihen liittyvästä puhuu Paavali. ”Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun. (1.Kor. 9: 24-27).” Paavalin kirjeistä nousee esiin ihmisen kokonaisuuden korostaminen, jossa myös ruumis on henkisyyden ja hengellisyyden kanssa tärkeää. Paavalilla esiintyy olettamus, että ihminen on jakamaton. Joten ihmisessä on Jumalan luoma ruumis ja henki.

Uuden testamentin tärkein sanoma ei tietenkään ole ruumiillisuuden korostaminen, ja Uusi testamentti pitää suurimpana palkintoa paikkaa taivaassa. ”Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” (Fil. 3:13-14). Ja kirjeessä Timoteukselle todetaankin. ”Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä. (1.Tim. 4:8). ”

Kristillinen käsitys ihmisestä koostuu siitä, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Raamatusta nousevan ihmiskuvan pohjalta ihminen on kokonaisuus, johon kuuluu ruumis, sielu ja henki. Voidaan siis todeta, että siinä missä ruumis tarvitsee ravintoa ja kehittämistä, myös sielu tarvitsee ravintonsa. Raamatun ja kristillisyyden perusteella ei ole siis syytä jättää harrastamatta liikuntaa ja urheilua, vaan voidaan jopa nähdä niiden kannatustavan siihen.

Liikunta voi olla mahdollisuus, jonka avulla nuorille löytyy paikka seurakunnan toiminnasta. Gradussani (2006) selvitellessäni varhaisnuorten liikuntatoimintaa seurakunnissa selvisi, että liikuntatoiminta seurakunnassa näyttäisi antavan mahdollisuuden kristilliselle kasvatukselle ja se voi jopa tukea sitä. Liikuntakasvatus on oikein toteutettuna moraalinkehitystä ja sosiaalista käyttäytymistä edistävää, ja siihen liittyy lähimmäisen rakkauden sanoma. Liikuntakasvatus voi toimia kristillisen kasvatuksen tukena kokemuksen kautta myös niin, että varhaisnuori oppii Raamatun sanomaa. Loppujen lopuksi liikunta voidaan nähdä Jumalan lahjana ihmiselle, josta kannattaa olla kiitollinen.

Petteri Hämäläinen