Pääsiäisviikon tervehdys

Epäilyksestä yhteiseen iloon ja elämään

”Murhemielin, kyynelöiden oppilasta kaksi käy mestariaan ikävöiden, Jeesusta ei enää näy. Mutta katso, Jeesus siellä lähestyy jo heitä tiellä, heidän kanssaan vaeltaa. Kohta murhe kaikkoaa.”

(Virsi 102:1)

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla muistelemme, kuinka kuolleista noussut Jeesus ilmestyi epäileville opetuslapsilleen. Ilo valtasi heidät. Jeesus vakuutti heidät siitä, että kuolema oli voitettu. Ylösnousemusta opetuslapset eivät varmasti vieläkään voineet järjellä ymmärtää, mutta nyt he saattoivat uskoa sen todeksi. Ja tästä kokemastaan he saivat olla kertomassa myös muille. Jeesuksen pelokkaat seuraajat muuttuivat. He tulivat pois piilopaikoistaan ja alkoivat rohkeasti todistamaan Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Johanneksen evankeliumissa (Joh 21:1-14) kerrotaan, kuinka opetuslapset saivat kolmannen kerran kohdata ylösnousseen Jeesuksen.

Opetuslapset olivat kalastamassa Tiberiaanjärvellä. He eivät saaneet koko yönä yhtään kalaa – he joutuivat pettymään. Aamun sarastaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Mutta kun he Jeesuksen neuvosta heittivät vielä kerran verkot veteen, kaloja tuli niin paljon, että Jeesukselle rakkain opetuslapsi tunnisti ihmeen tekijän Herraksi. Opetuslapset vetivät kaloja täynnä olevan verkon veneellä perässään rantaan.

Kun Jeesus pyysi tuomaan niitä kaloja, jotka äsken saatiin, Simon Pietari meni veneeseen ja veti isoja kaloja täynnä olevan verkon maihin. Pietarin ensimmäisessä kalansaaliissa verkot repeilivät, ja toisessa veneessä olevia tovereita pyydettiin apuun (Luuk. 5:1-11). Tuolloin Jeesus sanoi Simon Pietarille, että tämä on tästä lähtien ihmisten kalastaja.

Nyt verkko ei revennyt, vaikka kaloja oli hyvin paljon. Niitä oli sataviisikymmentäkolme, joka oli ilmeisesti tuohon aikaan tunnettujen kalalajien määrä. Näin tuo luku kuvaa kaikkia maailman kansoja. Tämä on kuva Kristuksen kirkosta. Kristillisen kirkon tehtävänä on tavoittaa sanomallaan koko maailma - silti pysyen koossa ja yhtenäisenä. Kuten virressä 449 sanotaan:

”Monin kielin keskeltämme nousee kiitos Kristuksen. Yhteen Herraan uskallamme, määränpää on yhteinen. Luokoon keskellemme hän ykseyden näkyvän.”

(Virsi 449:1)