"Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: Sinulle ja Moosekselle ja Elialle."

Muistathan turvavälit. Nämä sanat iskivät silmiini käydessäni kaupassa. Vaikka koronatilanne helpottaa, niin meidän tulee silti olla varovaisia. Käsiä on yhä desinfioitava ja yskimisen tulee tapahtua taidolla ja ketään vaarantamatta.

Sairauksien ja varsinkin helposti leviävien sairauksien pahin asia on siinä, että ne erottavat meidät toisistamme. Joskus lopullisesti. Kavahdamme jos joku tulee liian lähelle. Emme ehkä pelkää ihmisiä itseään, mutta pelkäämme sitä, mitä he kenties kantavat mukanaan. Ihmisistä on tullut meille näkymätön uhka.

Pelkään, että tästä tulee pysyvä olotila. Voimmeko vielä kätellä toisiamme, istua lähimmäisen viereen ja tarjota turvallista olkapäätä, vai onko tämän kaiken tapahduttava tulevaisuudessakin turvaväli huomioiden?

Arjen keskellä me kohtaamme Kristuksen kärsivässä lähimmäisessä. Itse asiassa kaikissa arkisen elämän tilanteissa Kristus on läsnä. Siellä missä on inhimillisyyttä, siellä on Kristus läsnä.

Mutta pysähtyykö nykyajan laupias samarialainen autettavan äärelle miettimään ensiksi, miten voi auttaa altistumatta. Ja jos ei oikein voi olla varma asiasta, niin ehkä pitää odottaa ammattihenkilöstön paikalle saapumista. Nostaako nykypäivän samarialainen kätensä pystyyn kärsimyksen edessä, jos riski on liian suuri?

Viime kuukaudet ovat varmasti olleet monella tapaa vaikeita kaikille. Nyt on kohta pari kuukautta päässyt kirkkoon viettämään jumalanpalvelusta. Mutta jouduimme elämään pari kuukautta ilman ehtoollista, ilman kosketusta Jeesukseen. Se oli tilanne, jossa moni joutui sanomaan: ”Rabbi, ei ole hyvä, että me olemme täällä.”

Sitten on myös niitä tilanteita, joissa voimme sanoa: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä.” Tilanteita, joissa kohtaamme itse Kristuksen, emmekä vain Kristusta lähimmäisessämme. Se tilanne on esimerkiksi, kun pääsemme ehtoolliselle. Siinä kohtaamme ylösnousseen Kristuksen koko hänen inhimillisyydessään ja jumaluudessaan. Saamme olla lähellä kaikkia edesmenneitä pyhiä yhteisessä juhlapöydässä. Ehtoollinen on tapa olla lähellä toisiamme, vaikka emme voi koskettaa toisiamme. Olemme yhtä lähellä kaikkia pyhiä ja enkeleitä. Ehtoollisella käydessämme välillämme ei ole turvavälejä. Ne välit ovat täynnä enkeleitä ja kaikkia pyhiä, Elia ja Mooses mukaan lukien, jotka laulavat ylistystä Herrallemme.

Kirsi Virta, nuorisotyönohjaaja

Suonenjoen seurakunta