Seurakunta perustaa luonnonsuojelualueen

Seurakunta perustaa noin 4,6 hehtaarin suuruisen luonnonsuojelualueen testamenttirahaston Vesterinen-tilalle Pieksämäentien läheisyyteen.

Kirkkoneuvosto päätti asiasta kokouksessaan toukokuussa.

Alue on noin satavuotiasta, kuusivaltaista luonnontilassa olevaa Kantovuoren jyrkännemetsää, joka laskeutuu Kutujärveen. Alueella on runsaasti lahopuuta. Länsireunalla on tulvametsää, jonka läpi kulkee puro.

Pohjois-Savon ely-keskus on hyväksynyt kohteen Metso-suojeluohjelmaan.

Rauhoituksen tarkoituksena on säilyttää alue luonnontilaisena.

Kiinteistön omistaja eli seurakunta saa puuston arvon mukaisen korvauksen verottomana. Maapohja jää seurakunnan omistukseen.

Muu osa noin 70 hehtaarin tilasta jää talousmetsäkäyttöön.

Myyntijohtaja Juha Huttunen Pohjois-Savon metsänhoitoyhdistyksestä kertoo, että alue on melko monipuolinen suojelukohde. Vaikka ala on pieni, suojelukriteerejä on useita.

– Kohteessa täytyy olla mielellään yli 80-vuotiasta metsää, jos kangasmetsäalueita suojelee. Pitää olla myös lahopuuta eli tuulenkaatoja ja lehtipuuta kuten koivuja ja haapoja. Jyrkänteet, kallioalueet ja niiden alusmetsät ovat myös suojelukriteerejä, Huttunen luettelee.

Suojelua puoltavat myös vesistöjen läheisyys ja lehtipuuvaltainen rantametsä. Alue rajoittuu Kutujärveen koko matkalta.

– Maastossa on myös aikanaan perattu purouoma, mutta se on hyvin rehevä puronotko. Se menee melkein miehenkorkuisessa kanjonissa ja on metsälain kymppipykälän mukaisia kohteita, missä ei muutenkaan olisi pystynyt tekemään mitään hakkuita tai toimenpiteitä. Samoin jyrkänne on kymppipykälän kohteita, Huttunen valottaa.

– Tekijöitä alkoi olla niin paljon, mitkä rajoittivat jo pelkästään talouskäyttöä, joten syntyi suojeluajatus. Seurakunta saa tuloja ja jättää vanhaa metsää jälkipolvillekin ihmeteltäväksi. Tämä edesauttoi myös seurakunnan ympäristödiplomiasiaa.

Rannassa on pieni rehevä korpisuoalue. Sekin on eduksi suojeluohjelmissa.

Pohjois-Savon metsänhoitoyhdistys on ollut apuna puuston arvon arvioinnissa ja on neuvotellut elyn kanssa korvauksesta.

Metsänhoitoyhdistys esitti neuvottelun lopputuloksena kirkkoneuvostolle suojelutarjouksen 55 200 euroa ja neuvosto hyväksyi sen keväällä.

Seurakunnat rinnastuvat suojeluasioissa yksityisiin metsänomistajiin.

– Laskimme, että käytännössä saman hinnan seurakunta saa suojelusta kuin olisi hakannut alueen aukoksi siltä osin kuin olisi pystynyt hakkaamaan. Siitä olisi lähtenyt vielä uudistamiskulut pois, Juha Huttunen sanoo.

– Lähimmän viiden vuoden sisällä olisi ollut pakko hakata aukko. Tuhopuustoa alkoi olla jo niin paljon, että puuston arvo heikkenee koko ajan.

– Lähialueilla ei ole enää paljoa tällaisia vanhoja yli satavuotiaita kuusikoita, joita ei ole harvennettu tai muuten käsitelty pitkään aikaan. Tämä on säilynyt kohtalaisen luonnontilaisena.

Lähellä on Huttusen mukaan muitakin pieniä suojelukohteita lähinnä yksityisten mailla.

Kirkkohallitus myönsi Suonenjoen seurakunnalle ympäristödiplomin vuonna 2010. Nykyinen diplomi on voimassa tämän vuoden loppuun.

– Diplomi on uusittava viiden vuoden välein, joten tämä on nyt toinen kerta. Suojelukohteesta saa pisteitä ja voi sanoa, että pisteet piisaavat hyvin, seurakunnan lähetyssihteeri, ympäristöinsinööri Kaarina Vepsäläinen kertoo.

– Yksi ympäristödiplomia puoltava iso asia on myös Saunaniemen leirikeskuksen liittäminen kaupungin viemäriverkostoon. Myös esimerkiksi jätehuoltoa on tehostettu, seurakunnan talouspäällikkö Leena Paananen sanoo.

Seurakunnalla on jo yksi luonnonsuojelukohde 3,5 hehtaaria. Se sijaitsee Kärkkäälässä Pikku-Murtosen rannalla. Hiljentymispaikka on nimetty Pikku-Murtosen rauhaksi.

Uusi suojelukohde päivittyy aikanaan peruskarttoihin.

Seurakunnan sivuille tulee syksyn aikana Vepsäläisen mukaan kartta tai linkki sekä kuvia kohteesta.

 Paikallislehti Sisä-Savo 15.8.2019/ Anne Hakkarainen